Mandela-efekti on ilmiö, joka viittaa ihmisten subjektiiviseen muistin virheeseen․ Ilmiön nimi juontaa juurensa siihen, että monien mielestä he muistavat väärin, että Etelä-Afrikan entinen presidentti Nelson Mandela kuoli vankeudessaan 1980-luvulla, vaikka hän todellisuudessa kuoli vuonna 2013․ Mandela-efektissä ihmiset muistavat tapahtumia, asioita tai yksityiskohtia väärin tai eri tavalla kuin mitä on dokumentoitu tai tosiasiallisesti tapahtunut;
Mandela-efektillä on useita teorioita sen syistä, mutta yhtä selitystä ei vieläkään ole vahvistettu․ Yksi yleinen teoria on, että kieli- ja kulttuurieroista johtuen tapahtumien tai yksityiskohtien muisti voi muuttua tai vääristyä ajan myötä․ Toinen teoria liittyy alitajuntaan ja siihen, miten ihmisten mieli voi täydentää tiedonkatkoksia tai puutteellisia muistoja omilla olettamuksillaan tai arvauksillaan․
Mandela-efektin tunnetuin esimerkki liittyy lapsuudenmuistoihin tai populaarikulttuuriin․ Monet ihmiset ovat esimerkiksi vakuuttuneita siitä, että animaatiosarja The Berenstain Bearsin alkuperäisessä nimeämisessä oli kirjoitusvirhe⁚ he muistavat sen Berenstein Bearsina, vaikka se on todellisuudessa Berenstain Bears․ Tämä virheellinen muistikuva on vaikuttanut useisiin ihmisiin sen verran voimakkaasti, että he pitävät sitä todellisena tapahtumana ja väittävät, että jokin aikavaltion tai muun mysteerisen ilmiön täytyy olla taustalla․
On tärkeää huomata, että Mandela-efektin ilmiöllä ei ole tieteellistä perustaa, vaan se perustuu subjektiivisiin muistivirheisiin․ Ihmiset voivat muistaa asioita väärin tai nähdä asiat eri tavalla riippuen omasta taustastaan, kokemuksistaan ja mielenkiinnon kohteistaan; Lisäksi muistissa on luonnollisia puutteita ja se voi vääristää tai täydentää tietoa, jolloin voi syntyä harhakuvia․
Mandela-efekti on kuitenkin herättänyt kiinnostusta ja tutkimusta ihmisten kyvystä muistaa ja ymmärtää maailmaa ympärillään․ Se toimii myös esimerkkinä ihmisen omien muistojen subjektiivisuudesta ja muuttuvuudesta․
Vaikka Mandela-efektillä ei ole vahvaa tieteellistä pohjaa, se on herättänyt kysymyksiä sen taustalla olevista psykologisista prosesseista․ On tärkeää jatkaa tutkimusta muistin ja havainnon toiminnasta, jotta voimme ymmärtää paremmin, miten ihmiset muistavat ja ymmärtävät maailmaa ympärillään․